torstai, 29. marraskuu 2007

Hyvä, paha ja uskonnot

Minä olen ilmeisesti uskonnollinen mystikko, joka iloitsee jesuiittojen kolkuttelusta kaikkeuden porteilla tieteen keinoin. Yhtä miellyttävää on lukea sufismista, joka kertoo, että Jumala (Allah) on kaikkien sydämissä.

Tässä yhteydessä ei sovi unohtaa Rigvedan luomishymnin viisaita sanoja ja kysymyksiä, jotka esitetään jakeissa kuusi ja seitsemän:

6. Kuka tietää varmasti? Kuka täällä voi kertoa, mistä ne syntyivät, mistä tämä luominen tuli? Jumalatkin (syntyivät) vasta tämän luomisen jälkeen. Kuka sitten tietää, mistä se on kehittynyt?

7. Hän, josta tämä luominen on kehittynyt, tekipä hän sen tai ei - joka on kaiken tämän tarkkailija korkeimmassa taivaassa, hän yksin tietää sen, tai ehkäpä hänkään ei tiedä.

Kaikissa uskonnoissa on viisautta, joka on yhteistä meille kaikille ihmisille. Silti ihmiset taistelevat uskonnon lippujen alla. Se tuntuu kummalliselta.

Äärimmäisliikkeet pitävät yllä uskonnollisia symboleja. Valtaenemmistö haluaa rauhaa, tehdä töitä, perustaa perheitä ja kasvattaa lapsia. Se on sitä hyvää.

Allah haluaa rauhaa, Minä olen mikä olen (Jahve) haluaa rauhaa. Kristinusko haluaa rauhaa. Vishnu ja Shiva haluavat rauhaa. Niitä omiin tarkoituksiinsa tulkisevat ihmiset tahraavat kätensä vereen ja asettuvat siten pahan palvelukseen.

sunnuntai, 18. marraskuu 2007

Toiset näkevät maan nurjat kasvot (Itsenäisyyttä Suomelle 30 vuotta sitten)

(Tämä kirjoitukseni on Länsi-Savo –lehdestä 1977)

Kaikille maa on sama. Sitä on yhdessä muokattu joskus hammastakin purren vuosisatojen ajan. Jossain sarka on täynnä katkeruutta. Toisaalla satoa muistellaan iloisin mielin ja ehkä tunnetaan pelkoa ja häpeää toisten tunteiden takia. Vain harvoilla on voimaa ja riittävä näkökenttä perinteiden taakan kantamiseen.

Sukupolvien taittuessa maa on verkalleen muuttanut kasvojaan. Metsät ovat väistyneet peltojen ja myöhemmin tehtaiden tieltä. Kiviä on kangettu esiin koskemattomilta korpimailta ja kerrostaloja on rakennettu entisille pelloille. Elämisen kulku on muuttunut samalla, kun sen sisältö on tullut rikkaammaksi.

Kokemukset ovat piirtäneet kasvoille karttoja, joilta tarkkaava katsoja voi löytää ilon ja tuskan piirtoja. Taitava purjehtija voi välttää ne karikot, jotka reitille on jo merkitty. Usein kuitenkin kahlaaminen yritysten ja erehdysten viidakossa voi johtaa horjahduksiin tai kaatumisiin ylivoimaisilta tuntuvien tehtävien edessä. Joillakin voi olla edessään kalterein koristeltu kolossi.

Öisin kadulla kulkee minuuttaan hakevia ihmisiä, jotka hakevat yhdellä kertaa muistoja ja unohdusta. Puukko voi välähtäessään merkitä jonkun kuolemaa.

Maan hiljaiselle enemmistölle vuodet ovat olleet joskus raskaita. Työstä ei ole voitu irrottaa helppoa elämää. Voimille on usein ottanut se hiljaisuus, jolla arkipäivän maineteot on peitetty. Useat ovat joutuneet ase kädessä turvaamaan oikeuttaan elää. Heille unohdus on ollut kaksinkertainen.

Jotkut kurkistelevat sairaaloiden ikkunoista. Toiset tulevat esiin vasta, kun kuorma on saatu purettua kaatopaikalle. Lapset hakevat innoissaan leikkitoverikseen keppiin nojaavaa poikaa, jolle jokainen ja huudahdus ja huomionosoitus on maailman laajentamista.

Ihmisen etsiminen alkaa vasta sitten, kun on itselleen pystynyt selvittämään todellisiksi tavoitteiksi kelpaavat päämäärät. Tosin vain harvat kykenevät ajattelemaan niin pitkälle.

Suomalaisena oleminen ei ilmeisesti ole sen vaikeampaa kuin ruotsalaisenakaan päiviä pyörittää. Arvokkainta on kuitenkin tuntea yhteisen kokemisen tie ja rakentamisen menetelmä. Kansallisen itsetuntomme kiinteys riippuu pelkästään taidoistamme oivaltaa eiliset ja nykyiset työt.

Maalla on ollut kaksi sodan aiheuttamaa kriisiä. Ensimmäisestä ei ole yhteistä nimeä. Puhutaan ”vakaumuksensa puolesta sortuneista”, ”vapaussodasta” tai ”sisällissodasta”. Kuolleet olivat kuitenkin samanlaisia riippumatta puoluekannasta. Uhri ei saa olla turha.

Toisen kerran aseisiin jouduttiin tarttumaan toisen maailmansodan melskeissä. Tuhannet kaatuivat ja vielä useammat loukkaantuivat. Veteraanien ja sotainvalidien tekoja ei vieläkään arvosteta. Keräyksillä autetaan ja eläkkeillä huojennetaan.

Maan täytyi nousta sodan täyttämästä kurimuksesta ja siirtää kaikkensa menettäneet uusille alueille. Kova työ alkoi 300 miljoonan dollarin edestä samalla, kun harmaat miehet palasivat pohjoisesta ja idästä. Jotkut nojasivat keppeihin, toiset eivät pystyneet kestämään hiljaisuutta.

Sodanjälkeisestä ahjosta lyötiin ne kipinät, joilla maa taas nostettiin jaloilleen. Elintarvikekupongit häipyivät mustan pörssin myötä. Uusi elämä alkoi versoa. Lapset tulivat Ruotsista , ja syntyvyyskäyrä kääntyi hurjaan nousuun.

Tällä haavaa on lama. Sodanjälkeiset ikäluokat täyttävät työttömyyskortistoja. Hyvinvoinnin kasun aika on tullut.

Joidenkin mielestä isoista kaupungeista tulee illalla viidakoita, joissa villi-ihmiset vaeltavat veren ja tavaran jäljessä. Toiset korostavat mieluummin luonnonläheisyyden menetystä, saasteita ja ympäristömyrkkyjä.

Nuorille aika on merkinnyt uusien ajatusten ja aatteiden esille tuloa. Erilaisten lippujen alla marssivien askelista kaikuu kuitenkin varsin samanlainen sävel, joka tulee esiin aikakausien vaihtuessa. Niin on aina ollut. Historia ilmentää jatkuvuutta. Kaikille ei aina tule mieleen, että tapahtumat toistavat itseään muodossa tai toisessa.

Huolestuttavaa kuitenkin on, että nuoria ohjaillaan tietoisesti useilta suunnilta. Keinot tähän ovat suuresti muuttuneet vuosien mittaan, laajentuneet ja monimutkaistuneet. Kenenkään ei tarvitse olla yksin. Ystävänä voi toimia radio, televisio tai viihdelehti.

Ihmissuhteet voivat olla keinotekoisia. Keskustelu saattaa ilmentää ajattelun tyhjyyttä ja ympäristöhavaintojen köyhyyttä. Yhteiskunta ei ole vielä valmis tyydyttämään kaikkien tarpeita tai ottamaan heitä huomioon. Tämän hetken yltäkylläisyyden edessä ei olla samassa asemassa.

maanantai, 12. marraskuu 2007

Kännykkä-tv velloo seisovassa vedessä, avaukset vasta keväällä

Tällaisen artikkelin kirjoitin digitodayhin tänään. Uskoisin, että se kiinnostaa myös blogilukijoita
 
Suomen kännykkä-tv-tilanne tarpoo tällä hetkellä seisovassa vedessä. Verkkoa ylläpitävällä Digitalla ei ole maksavia asiakkaita, eikä päätelaitteita ole tarpeeksi. Dvb-h-palveluiden avaus näyttää siirtyvän ensi kevääseen, kertoi palvelupäällikkö Tarja Rautio Digitasta minulle tänään.

Digitodayn saamien tietojen mukaan Suomessa on vain 2 000 kännykkätelevisiota.

Dvb-h-verkkoa käyttävät nyt maksutta The Voicen televisio- ja radiokanava, MTV3 sekä Nelonen. Myös Ylelle tarjottiin tätä mahdollisuutta, mutta yhtiö hylkäsi sen.

Digitan mukaan mobiili-tv-verkkoon mahtuisi tällä hetkellä 21-24 televisiokanavaa, mutta teknisen kehityksen myötä kanavien määrä kasvaa 30:een.

Rautio korostaa, että joulumarkkinoille ei ehditty tehdä mitään avauksia. Nyt aika on mennyt eri osapuolien keskusteluun ansaintalogiikasta eli miten ja kenelle katsojat maksavat kännykkä-tv:n käytöstä.
Digita on Raution mukaan käynyt keskusteluja tärkeimpien pelureiden kanssa.

Nyt paljon riippuu, mitä Yle sanoo tässä kuussa omasta osallistumisestaan dvb-h-hankkeisiin. Kevään kampanjointi niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa nojaa sisältöihin, joiden lähetysoikeudet ovat täällä Yleisradiolla. Houkuttimiksi on valittu kevään MM-ottelut jääkiekossa ja kesän EM-kisat jalkapallossa sekä Pekingin Olympaialaiset.

- Pääsemme käynnistämään dvb-h-palvelut vähän yli vuoden myöhästymisen jälkeen. Tarkoitus on, että kampanjat ovat valmiina ensi vuoden huhtikuussa ennen jääkiekon MM-kisoja.

Tarjolla on useita yhdistelmiä. Maksutelevisioyhtiöissä keskusteluissa ovat varmasti mukana Viasat, Canal Digital ja PlusTV. Operaatorien puolella istunevat ainakin TeliaSonera, Elisa ja Welho. Lisäksi neuvotteluissa mukana ovat perinteiset tv-yhtiöt, Yle, MTV3 ja Nelonen. Se miten kakku jaetaan, on edelleen avonainen kysymys.

Tällä hetkellä mobiilitelevisioverkon väestöpeitto on 25 prosenttia. Digitan arvion mukaan vuonna 2011 verkon avulla tavoittaa 75-80 prosenttia Suomen väestöstä. Laajentaminen tehdään palveluntarjoajien tarpeiden mukaisesti.

 

sunnuntai, 11. marraskuu 2007

Blonditesti ja jumaluusmietteitä

Opiskeluaikoina mietin pitkään nopeuden ja ajan määritelmää heittäen syrjään tieteelliset rajaukset. Kertasi mielessäni yhä vikkelämpiä ja vikkelämpiä liikkujia, jotka kurovat aikaa ja välimatkaa umpeen. Laskin mielessäni, että mitä maksimaalinen nopeus oikein on. Ja se merkitsee, että on kaikkialla samanaikaisesti.

Niinpä päädyin, että Jumala liikkuu maksimaalisella nopeudella yltääkseen jokaiseen sydämeen yhtä aikaa.

Olen käyttänyt myöhemmin blonditestiksi nimittämääni kysymystä toveripiirissä: Kerro, mitä on maksimaalinen nopeus ajallisesti ja paikallisesti? Oikeita vastauksia tulee yllättävän vähän. Suosittelen kokeilemista.

Tutustuin samanaikaisesti paleontologina kuuluisuutta saaneen jesuiittapappi Teilhard du Chardinin ajatteluun noosfääristä, järjen kehästä.

Du Chardinin mukaan elämä maapallolla on edennyt yksinkertaisista rakenteista todella monimutkaisiin, kivistä, kasvien kautta eläimiin ja viimein ihmiseen sekä tietoisuuden nousuun. Tietoisuuden yhä monimutkaistuessa ja suurten ihmisten osallistuessa, siitä kehittyy järjen kehä, noosfääri, joka saavuttaa ajan mittaan itsekin tietoisuuden.

Tietoinen noosfääri, joka sisältää ihmisten ajatusten tuotteet koko ihmiskunnan historian ajalta kytkeytyy du Chardinin mukaan myöhemmin suurempaan jumalalliseen rakenteeseen.

Nyt ajatellen ihmiset ovat kytkeytyneet yhä läheisempään vuorovaikutukseen toistensa kanssa sosiaalisten suhteiden lisäksi internetin kautta, ja taivaalle sinkoaa todella paljon bitteinä ja ajatuksina tavaraa, joka saa myöhemmin tietoisuuden, jos Teilhard du Chardinia on uskominen.

 

lauantai, 10. marraskuu 2007

Mitataanko kulttuuri muovikasseilla?

Kun tulevaisuudessa tutkijat haluavat tutkia tämänhetkisen Suomen sähköistä maailmaa, he törmäävät järkyttävään todellisuuteen. Internet-sivustot ja sähköpostit on tuhottu ja online-keskustelut singahtaneet tyhjyyteen.

Kukaan ei myöskään voi taata sähköisten tallennusmenetelmien pysyvyyttä hyvin pitkillä aikaväleillä.

Totuus meistä voi olla hyvin vaillinainen tuhannen vuoden päästä, kun sähköiset arkistot ovat hapertuneet tai tietolevyjen sisällöt muuttuneet käsittämättömiksi, koska ei ole mediastandardia, jolla voisi lukea tietoja.

Meidän omaa menneisyyttämme sentään ymmärretään. Nuolenpääkirjoitukset ja Egyptin hieroglyfit pysyvät tämän sukupolven jälkeenkin seuraavat tuhat vuotta. Ne onkin kirjoitettu hyvin pysyvälle medialle, kiveen, joka rapautuu aivan eri tahtiin kuin sähköinen maailma.

Vuoden 3000 tutkija tekee saman kuin nykyinen arkeologi eli menee muinaisille jätekasoille. Sieltä voi tehdä löytöjä, koska muita vaihtoehtoja ei ole.

Voi olla, että tämän kulttuurin arvo mitataan tulevaisuudessa muovikasseissa, koska kirjallisuus, taide, kielet, tieteen saavutukset ja televisio-ohjelmat ovat kaikki tuhoutuneet.