Olin keväällä 1988 seuraamassa Keskisuomalaisen edustajana Yhdysvaltain presidentin Ronald Reaganin ja Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatshovin huipputapaamista Moskovassa. Muutamaan päivään oli ahdettu paljon ohjelmaa kaoottisessa kaupungissa, joka eli silloin vahvasti neuvostobyrokratian peukalon alla.

Minulla oli jo ennestään hyvät yhteydet amerikkalaisiin lähetystösuhteiden ja USIA-toimiston kautta, ja pääsin ainoana suomalaisena seuraamaan Yhdysvaltain apulaisulkoministerin vetämiä aamukatsauksia huippukokouksen aikana. Kun tieto tästä levisi, Turun Sanomien Anders Blom kinusi päästä mukaan, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan.

Päivittäisen sälän lisäksi minulla oli kolme haastattelua, joista merkittävimmät olivat Reaganin avustaja, joka kertoi, että Neuvostoliitto ei enää ole pahan valtakunta, ja Yhdysvaltojen suurlähettiläs Moskovassa John Matlock. Hän oli suuri Suomen ystävä.

Yhtenä iltana touko-kesäkuun vaihteessa osallistuin vastaanottoon, jonka oli järjestänyt Hannu Himanen Suomen lähetystöstä. Se pidettiin Himasen tilavassa kodissa Moskovassa. Suomalaisdiplomaatin olin tavannut jo Tampereella opiskeluaikana.

Keskustelin pitkään Matlockin ja muiden amerikkalaisten kanssa Himasten parvekkeella. Amerikkalaiset olivat tekemässä lähtöä, kun paikalle tuli Neuvostoliiton ulkoministeriön Pohjolan asioiden hoitaja ja hänen seurueensa.

He tulivat parvekkeelle, ja olin menossa tervehtimään seuruetta, kun yksi heistä, Gennadiksi esittäytynyt mies,  tuli esiin ja sanoi:

- You talk too American!

Minä siihen vastasin ärsytettynä:

- And you talk too KGB!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Yhä enemmän ihmisiä pakkautui kuuntelemaan sananvaihtoamme parvekkeelle, joka onneksi oli iso.

Ryhdyimme inttämään. Hän vakuutti, ettei ole KGB:stä, ja minä että on. Viimein sanoin hänelle, että todista, ettet ole vakoilija.

Marssimme kaikki vaatenaulakon luokse, ja hän veti nahkatakkinsa taskusta ison kasan papereita ja todistuksia.

- You see, I am not a spy from KGB, hän huomautti.

Totesin siihen, että ne olivat väärennettyjä papereita ja käänsin heille selkäni.

Siihen oli Hannu Himasellakin kommentti:

- Kallu, kiitti paljon Suomenkin puolesta.