Kirjoitin lapsuuteni-artikkelissa, joka löytyy tämän blogini vasemmasta reunasta, että olin kerännyt erilaisia mekaanisia ja radioon liittyviä osia pienestä pitäen. Oli aivan luonnollista, että huomioni siirtyi tietokoneisiin. Ne olivat jo tieteiskirjoissa arkipäivää, ja Korkeajännityssarjassa Rick Random puhui kymmenen metriä korkealle tietojenkäsittely-yksikölle.

Kun sitten tultiin 1970-lun puolivälin jälkeiseen aikaan, ensimmäiset mikrotietokoneet ilmaantuivat maisemiin. Vuosina 1977-1980 kirjoitin Infopressin Elektroniikkauutisiin, ja hyppysiini tarttuivat muun muassa Commore Pet, Apple II ja HP:n iso tietokone mikrokasettinauhalla.

Niillä ei paljon testioloissa pystynyt tekemään, ja vasta 1980-luvun aukeaminen toi parempia laitteita. Commodorelta ilmestyi ensin VIC-20 ja sen jälkeen C64, jollaisen hankin vuonna 1983 aluksi kasettinauhurin kanssa. Myöhemmin ostin siihen lerppuaseman.

C64 oli aikanaan teknisesti parempi kuin kilpailijansa, ja peliohjelmatarjonta kehittyi nopeasti todella isoksi. Vuonna 1986 siirryin Atari ST:hen, joka oli varustettu graafisella GEM-näyttöliittymällä. Hankin myös ensimmäisen pc:ni, joka oli Amstradin 512 kilotavun muistilla ja 20 megatavun kiintolevyllä tietokone. Niillä pärjäsin hyvin vuoteen 1988 asti, jolloin siirryin Yhdysvaltoihin neljäksi vuodeksi.

Samaan aikaan olin kiinnostunut käyttöjärjestelmistä ja -liittymistä. Atari ST:n GEMin jälkeen aloin kokeilla tietokoneella Windowsin ensiversioita, mutta vasta 1992 kolmosversiolla taivaat aukenivat Seattlessa sijaitsevalle ohjelmistotalolle.

Tätä muistelua kirjoitan nyt HP:n tehotyöasemalla, joka on varustettu kahdella neljän ytimen Intel Xeon –prosessorilla ja Vista Ultimatella, ja odotan innolla lisää ytimiä.