Kirjoitus on myös julkaistu Digitodayssa.

Nokialla on vielä pitkä matka monopolivaiheeseen, mutta suunta sinne päin näyttää selvältä. Kysymys on, onko tulevaisuudessa edessä Microsoftin vai Bell Systemsin tie.

Suomalaisyhtiö on pystynyt vähin erin kasvattamaan siivuaan puhelimissa lähes 40 prosenttiin. Nokia on pystynyt tekemään mittavaa voittoa kaikissa puhelimien hintaluokissa. Se osoittaa, että hyvän tuotantokoneiston palaset alkavat olla paikoillaan.

Samaan aikaan kilpailijat ovat olleet vaikeuksissa. Erityisesti niitä on ollut Motorolalla, jonka kone on yskinyt tuon tuostakin. Jos Nokia pystyy hyödyntämään täysimittaisesti Motorolan vaikeudet Yhdysvalloissa, sen markkinaosuus menee heittäen yli 40:n.

Puhelinlaitteita koskevissa yritysostoissa Nokia ei ehkä enää pääse eteenpäin, jos kohde on iso, kuten Motorolan, Samsungin tai LG:n puhelintuotanto. Tällaiset haaveet kolahtavat luultavasti kilpailuviranomaisiin. Realistina suomalaisyhtiö on siirtänyt huomionsa palveluihin, ohjelmistoihin, joissa kasvuvaraa on runsaasti. Hyvät sovellukset lisäävät tietysti lisäävät puhelimien myyntiä ja samalla markkinaosuutta.

Mutta mikä on Nokian kipukynnys eli kuinka paljon sille sallitaan markkinaosuutta yhtiön omista pyrkimyksistä huolimatta?

Voisiko se olla 50 prosenttia tai 60 prosenttia? Microsoft sinnittelee yhä vaikka se on kuluttajille ja yrityksille tarjotuissa volyymituotteissa keikkunut 90-95 prosentin tuntumassa. Menekki koskee erityisesti Windows-käyttöjärjestelmää, Office-ohjelmia ja Internet Explorer –selainta.

Toinen suuri valmistaja Intel pysyttäytyy tietokoneiden prosessoreissa yli 70 prosentissa ja hipoo välillä 80 prosenttia. Se on joutunut usein kilpailuviranomaisten hampaisiin, kuten Microsoftkin, mutta pysyy yhä pinnalla.

Ei tarvitse olla suuri ennustaja, että Nokialla on edessään Microsoftin ja Intelin tallaama polku. Sen eteen viskellään tietysti joukkokanteita ja monopolisyytteitä. Samalla osa asiakkaista ryhtyy hyljeksimään suurinta valmistajaa, kuten on käynyt wintel-linjalle.

Toinen tulevaisuus on nimittäin astetta kylmempi, ja siinä esimerkkinä on amerikkalainen Bell Systems (AT&T) joka vielä 1980-luvun alussa vastasi suurimmasta osasta Yhdysvaltojen puhelinliikenteestä ja laitevalmistuksesta.

Yhdysvaltojen kilpailuviranomaiset tutkivat pitkään Belliä ja iskivät 1984. Yhtiö pilkottiin kahdeksaan osaan. AT&T sai pitää kaukopuhelut, mutta paikallispuheluja varten perustettiin seitsemän niin sanottua Baby Belliä.

Tietysti Nokia on käynyt läpi erilaisia kriisisuunnitelmia. Yhdessä niistä varmasti on että kilpailuviranomaiset pilkkovat sen osiin Bell Systemsin tapaan. Silloin saisimme useita alueellisia Baby Nokioita, ja Nokian ytimelle jäisivät ehkä ohjelmistot.