Kaikkia ajatuksia ei pysty kokoamaan yhteen tai hahmottamaan maailman tomuisuuden ja lasin noston hetkellisyyden.

Ja ketä meillä on syyttäminen siitä? Maya-intiaanien kirja Popul Vuh puhuu jumalien tuskaisesta ihmisen luomisesta. Lopulta siinä onnistuttiin, mutta uuden lajin edustajat olivat liian hyviä, jumalien kaltaisia.

"Heille oli lahjoitettu äly; heidän näkönsä oli sellainen, että he näkivät heti kauas, ja heidän onnistui nähdä ja käsittää kaikki, mitä maailmassa oli."

Niinpä Taivaan sydän –niminen jumala puhalsi utua heidän silmiinsä, ja he saattoivat nähdä ainoastaan sen, mikä on lähellä.

Siksi me ihmiset olemme niin rajoittuneita. Siis me kaikki, eikä poikkeuksia ole.