Kun tulevaisuudessa tutkijat haluavat tutkia tämänhetkisen Suomen sähköistä maailmaa, he törmäävät järkyttävään todellisuuteen. Internet-sivustot ja sähköpostit on tuhottu ja online-keskustelut singahtaneet tyhjyyteen.

Kukaan ei myöskään voi taata sähköisten tallennusmenetelmien pysyvyyttä hyvin pitkillä aikaväleillä.

Totuus meistä voi olla hyvin vaillinainen tuhannen vuoden päästä, kun sähköiset arkistot ovat hapertuneet tai tietolevyjen sisällöt muuttuneet käsittämättömiksi, koska ei ole mediastandardia, jolla voisi lukea tietoja.

Meidän omaa menneisyyttämme sentään ymmärretään. Nuolenpääkirjoitukset ja Egyptin hieroglyfit pysyvät tämän sukupolven jälkeenkin seuraavat tuhat vuotta. Ne onkin kirjoitettu hyvin pysyvälle medialle, kiveen, joka rapautuu aivan eri tahtiin kuin sähköinen maailma.

Vuoden 3000 tutkija tekee saman kuin nykyinen arkeologi eli menee muinaisille jätekasoille. Sieltä voi tehdä löytöjä, koska muita vaihtoehtoja ei ole.

Voi olla, että tämän kulttuurin arvo mitataan tulevaisuudessa muovikasseissa, koska kirjallisuus, taide, kielet, tieteen saavutukset ja televisio-ohjelmat ovat kaikki tuhoutuneet.