Pitkä nykyhetki ja historia<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ihminen on kielen luomassa vankilassa, mikä rajaa meidät omalle paikalleen. Ihminen on älyllinen vain omassa ympäristössään kielen rajoittamassa elämisessä.

 

Mutta mitä on elämä? Homeostaasissa, luonnon itsesäätelyssä olevalla eläimellä ei ole alkua tai loppua. On vain pitkä nykyhetki. Me olemme tällä hetkellä ainoa laji, joka on rikkonut homeostaasin rajat, mutta säilyttänyt vaistot, tunteet ja erilaiset luonteenpiirteet eläinmaailmasta. Loputtomalta tuntuvan nykyhetken sijasta meillä on historia.

 

Filosofit ovat miettineet omien näkemyksiensä kautta olevaisuutta ja nähneet ihmisen korkeana olentona, joka tulee heti jumalasta seuraavana. Myös uskonnot heijastavat samaa näkemystä.

Elämän arvoituksellisuus on johtanut erilaisiin käsitejärjestelmiin, joilla on vuosituhansien aikana yritetty viipaloida todellisuutta. Ajattelu mystifioitiin ja tunnemaailma leimattiin alempiarvoiseksi kehontoimintoasiaksi.

 

Ajattelevan ja kielellä puhuvan kädellislajin historia on pitkä, lähes 200 000 vuoteen yltävä jatkumo, jota sävyttivät voimakkaat muuttoliikkeet Afrikasta Aasiaan ja myöhemmin Eurooppaan, joissa ihmiset törmäsivät yhteen Neanderthalilaisten ja luultavasti myös Homo Erectuksen kanssa. Sen seurauksena kömpelömmät ja vajavaiseen käsitteellistämiseen pystyvät kädellislajit pyyhkiytyivät maailmasta.

 

Shamanismin valtakaudella voimaa ja selitystä haettiin loveen lankeamisesta, eläimen hahmon tilapäisestä ottamisesta. Silloin elämä oli alituista taistelua luonnonoloja ja kuolemaa vastaan. Metsästys yhdistyneenä keräilytalouteen on Euroopassa ollut lähes homeostaasisten tilojen sävyttämää. Mutta sitä harjoittava ihmiskunta pystyi jo tuhoamaan eläinlajeja.

 

Älyllisen ihmisen aamunkoitossa, haaskansyöjinä, alkeelliset yhteisöt elivät lähellä eläinperimäänsä, lähes täydellisessä homeostaasissa ympäristönsä kanssa. Silloin lisääntyminen ja liikkuminen noudattivat luonnon kellonlyöntejä. Populaatioiden koot olivat säädettyjä eikä liikakansoitusta ollut.

 

Luonnolle ihmisen tietoisuus on transsendenssia eli kaikki, mikä on homeostaasin ulkopuolella, on täysin käsittämätöntä luonnolle. Myös homeostaasi on samalla tavalla ihmiselle kielen ja tajunnan ulkopuolella olevaa. Emme voi kokea koiran elämää.

 

Tietoinen ihminen on luonnon vihollinen, koska tietoisuus ei ole ympäristötuote. Kun se ei ole sieltä, mistä ajattelu on siis lähtöisin? Todennäköistä on, että puhemekanismien kehittymisen ja abstraktisen ajattelun on laukaissut mutaatiosarja, joka ei tämänhetkisen näkökulman mukaan ollut luonnon tarkoitusten mukainen.

 

Ihmisen maailma laajentuu ihmisobjektiiviseen maailmaan. Kasvun rajat ovat tällä hetkellä atomin sisältä löytyvät säikeet ja 13 miljardia valovuotta. Ihmisen transsendenssi määräytyy Wittgensteinin mukaan kielen mukaan, Wovon Mann nicht Sprechen Kann darüber Muss Mann Schweigen.

 

Transsendenssi on universaalia objektiivisuutta, joka ei ole ihmisjärjen tavoitettavissa.

 

Luonnon monimutkaisuus

 

Luonto on monimutkainen kokonaisuus, joka perustuu laajamittaiseen itsesäätelyyn. Lajien lukumäärä ja populaatiot ovat ympäristön armoilla. Brittiläinen eläintieteilijä Vero Wynne-Edwards tutki laarikuoriaisia ja havaitsi, että hyvinä, satoisina vuosina kuoriaisia oli paljon ja katovuosina taas vähän. Huonoina aikoina viljaa ei riittänyt tarpeeksi, joten kuoriaisyhdyskunnat kärsivät ja osa lajitovereista menehtyi. Wynne-Edwardsin mukaan ruokavarantojen suuruus määrittelee kuinka moni yhdyskunnassa pystyy tuottamaan jälkeläisiä. Syntyvyys vähenee kun ulkoisia varantoja on vähän.

 

Wynne-Edwards kutsui tätä luonnon itsesäätelyä homeostaasiksi.

 

Amerikkalainen sosiobiologi Edward Wilson kertoo kirjassaan Sociobiology: The New Synthesis, että yksittäinen hyönteinen on taipuvainen auttamaan pesäänsä jopa oman itsensä kustannuksella. Wilsonin mukaan tutkituille hyönteisille yhdyskunta oli paljon tärkeämpi kuin yksilö.

 

Amerikkalaiskirjoittajan mukaan tietyt käyttäytymismuodot on koodattu geeneihin, mikä parikymmentä vuotta sitten nähtiin heijastumana natsiajan Saksasta ja vapaan tahdon -vastaisena vääristymänä. Erityistä vastustusta aiheutti Wilsonin mielipide, jonka mukaan hyönteisistä kerätyt tiedot voisivat olla verrattavissa nisäkkäisiin ja ihmisiin.

 

Kyse on siitä, kuinka puhdas taulu, Tabula Rasa, ihmisellä ja muilla eläimillä on syntyessä ja ohjaako hänen käyttäytymistään geeneissä piilevä alttius uhrautua yhteisön puolesta.

 

Ihmisen kehitykselle ja levittäytymiselle lähes kaikkiin kolkkiin maailmassa on kaksi vastakkaista teoriaa. Ensimmäisen mukaan me toteutamme täysin luonnon itsesäätelyä pyrkimyksessä mahdollisimman suureen ylijäämään ja ylläpitämään sitä pitkiä aikoja. Se mahdollistaa maksimaalisen populaatiokasvun. Luonnonmukaista olisi, että sivilisaation murskaantuessa myös väestöä ylläpitävät toiminnot heikentyvät ja lakkaavat, mistä seurauksena on ollut laajamittaisesti nälänhätiä ja väkivaltaisia kuolemia.

 

Toisen vastakkaisen teorian mukaan työkalujen käyttö on sysännyt ihmisen ulos luonnonmukaisesta homeostaasista ja muokannut lajista luonnon vihollisen. Avainaseita tässä ovat olleet abstraktinen ajattelu ja siitä syntynyt kekseliäisyys. Evoluutiovoimien vallassa yhä oleva ihmisen olisi siten asettanut päämääräkseen ympäristön täydellisen ryöstämisen pitääkseen yllä omaa populaatiotaan.

 

Yksi ryöstämisaspektiin keskittynyt määrittelijä on ollut norjalainen ekofilosofi Arne Naess, joka vuonna 1972 erotteli kaksi erilaista ekologista asennoitumistapaa.

 

 Pintatason ekologiassa (Shallow Ecology) suhtaudutaan reformistisesti ympäristökysymyksiin. Se kuvastaa hyvin tämänhetkistä yhteiskuntien tahtotilaa.

 

 Syväekologia (Deep Ecology) pyrkii radikaaleihin muutoksiin. Naessin mukaan se edellyttää koko sivilisaation perustavaa uudelleenmuokkaamista.

 

Kalastaja ja ajattelija Pentti Linkola puhuu lajimme evoluution oikusta, jota hän kuvailee myös virheeksi tai syöväksi. Linkolan mukaan ihmisellä aivojen ja käden yhteistyö on liian hyvä ja siten sen olemuksessa on tuhon elementit.

 

Linkola huomauttaa, että kaksi miljardia ihmistä riittää maapallolle. Sitä suuremmat määrät kuormittavat liikaa. Väestöä voisi hänen mukaansa vähentää vaikka neutronipommilla.

 

Pekka Kuusen esittelemien tutkimusten mukaan ihmisten määrä pysytteli viidessä miljoonassa yli 20 000 vuotta, vuodesta 30 000 vuoteen 10 000 ennen ajanlaskun alkua. Sitten tehtiin suuri keksintö, maanviljelys, joka irrotti ihmislajin entistä tukevammin luonnon kiertokulusta, luonnollisesta väestösäätelystä.

 

Vuonna 4000 ennen ajanlaskun alkua ihmisten määrä oli ryöpsähtänyt 90 miljoonaan. Niistä suurin osa oli jokilaaksoissa. Ensimmäiset kaupungit nousivat Mesopotamiaan, Jerikoon, Harappaan ja Mohenjo Daroon.

 

Metsästyksellä ja kalastuksella elänyt ihminen oli kiinteämmin mukana luonnon vuorovaikutuksessa, eikä tuotettu ylijäämä kuormittanut luontoa liialla väestöllä. Se ei kuitenkaan riittänyt lajille.

 

Linkola huomauttaa, että evoluutio tuotti liian hyvän ympäristötuhoojan. Pelkkien väestömäärien kannalta ensisijaisesti maanviljelys on johtanut ihmiskunnan tähän tilanteeseen.

 

Maanviljely pääsi edistymään sattuman kautta. Noin vuonna 7000 ennen ajanlaskun alkua Mesopotamian vuoristolaaksoissa valmistettiin leipää villinä kasvavan vehnän jyvistä. Noin vuonna 4000 ylikansoittuminen johti siirtymisiin meren pinnan tasolle, jonka suolaisessa maaperässä viihtynyt ohra koki mutaation. Alun perin kaksirivisestä tähkästä kehittyi kuusirivinen, jonka ansiosta sadot pystyttiin kolminkertaistamaan. Se vaikutti eniten ensimmäisten sivilisaatioiden nousuun.

 

Evoluutio vai revoluutio

 

Älyn lisääntyminen liittyy mitä ilmeisimmin pystyssä kävelyyn. Se on avain myöhemmälle kehitykselle.

 

Ihminen on ollut koko ajan evoluutiovoimien armoilla. Ne ovat muussa eliöstössä, kuten ihmisissä aiheuttaneet fyysisiä muutoksia, adaptaatiota muuttuneisiin ympäristötilanteisiin. Kädellisistä ihminen on ainoa laji, joka on pystynyt saamaan itsetietoisuuden. Onkin luultavaa, että nimenomaan pystyyn nousu tuotti ne fyysiset muutokset tuottavat mutaatiosarjat, jotka jäivät tulematta pelkkään rystyskävelyyn nojaavilla lajitovereilla.

 

Ensimmäinen apinoista erkaantunut esi-isämme eli noin viisi miljoonaa vuotta sitten. Noin 3,2 miljoonaa vuotta sitten pystyssä kävelevä Australopithecus Afarensis tuli maisemiin. Sen nousu kahdelle jalalle selitetään metsikköjen häviämisellä, jolloin oli pakko elää aukeamalla tai menehtyä.

 

Seuraavaksi kehitettiin ensimmäiset työkalut. Asialla oli Homo Habilis noin 2,4 miljoona vuotta sitten. Ensimmäiset kiviaseet otettiin käyttöön. Sen jälkeen vetovuoro tuli Homo Erectukselle, jonka afrikkalainen varhaismuoto tunnetaan Homo Ergasterina. Ergaster eli noin1,9-1,4 miljoonaa vuotta sitten ja varsinainen maailmalle levinnyt Erectus 1,80,03 miljoonaa vuotta sitten.

 

Homo Heidelbergensis eli 600 000 200 000 vuotta sitten Afrikassa ja Euroopassa ja oli jo taitava työkalujen käyttäjä. Seuraavana tullut Homo Neanderthalensis (230 000 28 000vuotta sitten) sai seuraavan merkittävän kehitysvaiheen. Lajilla oli alkeellinen puhetaito, mutta abstrakti ajattelukyky puuttui.

 

Vasta Homo Sapiensille kehittyi abstrakti ajattelu. Laji aloitti jo noin 170 000 vuotta sitten, mutta vasta noin vuonna 70 000 pystyttiin tekemään erikoistyökaluja erilaisten tarpeiden mukaan. Sapiens ei ollut Neanderthalin ihmisen seuraaja. Niillä ei nykytutkimuksen mukaan ole samaa geenipohjaa, vaan kyse on kahdesta eri lajista.

 

Ensimmäisellä Habilikselle aivojen tilavuus oli noin 680 kuutiosenttiä. Erectuksella jo päästiin tuhanteen kuutiosenttiin eli se oli kaksi kolmannesta nykyihmisen aivoista. Nenderthalilaisella oli jo 12 prosenttia enemmän aivomassaa kuin Sapiensilla. Silti nykyihminen pystyi pitämään pintansa ja tulemaan hallitsevaksi lajiksi globaalissa mittakaavassa.

 

Sapiens lähti liikkeelle varhain Afrikasta ilmastollisten syiden takia. Kuivuus koitteli sen asuinseutuja. Lähi-itä saavutettiin 90 000 vuotta sitten, Australia 50 000 vuotta sitten ja Eurooppa 40 000 vuotta sitten.

 

Teoriassa on mahdollista, että kolme ihmislajia eli samaan aikaan noin 50 000 vuotta sitten. Ne olivat Sapiens, Erectus ja Neanderthalensis. Vain yksi laji selviytyi.

 

Tattersallin ja Jeffrey Schwartzin mukaan kaikkiaan 15 erilaista ihmislajia on ollut olemassa kaikkina aikoina. 1-3 miljoonaa vuotta sitten yhtä aikaa savanneilla kulki kymmenen eri lajia.

 

Homo Sapiensin määrä hupeni tutkijoiden mukaan pienimmillään 11 000 yksilöön. Nyt meitä on yli kuusi miljardia.

 

Yhteisöjen synty

 

Ihmiskunta ja sen edeltäjät elivät metsästäjinä ja keräilytaloudessa lähes koko historiansa. Ne hakivat yhteisölliset mallinsa vanhalta apinapohjalta, ja siihen liittyvä työnjako kehittyi jo varhain. Malli oli hyvin hierarkkinen.

 

Muutokset olivat hyvin hitaita, ja niiden väli oli satoja tuhansia tai ainakin kymmeniä tuhansia vuosia. Kaikki kuitenkin muuttui maanviljelyn myötä. Varsin pian eli noin vuonna 3200 Mesopotamiassa kehitettiin kirjoitustaito. Alkoi kirjoitetun historian ajajanjakso.

 

Jo varhaisina keräily- ja metsästyskauden aikoina ihmiset pyrkivät levittäytymään ja valloittamaan maailman. Aasia ja Eurooppa olivat tähtäimissä kaikilla lajeilla Habiliksen jälkeen, ja Habilishan on ensimmäinen Homo-lajiperheen edustaja.

 

Mielenkiintoista on eläinpohjan sovittaminen ihmisen kehitykseen. Kaikki perustarpeet kumpuavat sieltä ja abstraktiin ajatteluun liittyvät asiat siivilöityvät eläinperimän kautta. Sieltä ammennettiin uskomukset, uskonto, yhteiskuntarakenne, orjuus, työnjako ja koko kulttuuri.

 

Kaikki, mikä pelotti ja ihmetytti aikaisempaa eläinmuotoa, verhottiin uskomusjärjestelmään, uskontoon. Animismi ja shamanismi olivat maailman selittäjinä. Missään vaiheessa ihminen ei uskonut omia silmiään, vaan kaikelle haettiin selitys henkien maailmasta.

 

Hienot kalliomaalaukset Altamirassa ja Lascaux`ssa kertovat shamanismista kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Kädenjälki kalliossa kertoo shamaanin halusta siirtyä alla tai vierellä olevaan eläinhahmoon ja ottaa sen muoto. Shamaanin tarvitsi vain puhaltaa suussaan pitämä värijauhe kämmenelle ja saada ikuisen jäljen itselleen.

 

Shamaani palaa tavallaan vanhaan eläinmuotoon, josta kaikki ihmiset lähtivät. Raamatussa kerrotaan syntiinlankeemustarina, jossa asiat menevät päinvastoin. Hyvän ja pahan tiedon puun omenan syöminen aiheuttaa sen, että mies ja nainen huomaavat olevansa alasti ja verhoavat itsensä viikunapuun lehdillä. Se voi perustua arkaaiseen myyttiin muutoksesta eläimestä ihmiseksi.

 

Mikä erottaa meidät tavallisesta evoluutiosta, on abstraktisen ajattelun ja puheen kehittyminen. Ne ovat ainutkertaisia ilmiöitä maapallolla, ja odotettavissa on, että kehitys jatkuu ja keskittyy erityisesti aivotoimintaan.

 

On mahdollista, että älyn kehittyminen ei ole ollut luonnon kannalta tarpeellista. Voi jopa olla, että se ei edes ole luonnon mukaista. Siten puhe ja abstrakti ovat tulosta mutaatioista, joilla ei ole mitään tekemistä homeostaasin kannalta. Oli miten oli, ne ovat johtaneet ajatteleviin eläimiin, joita myös ihmisiksi kutsutaan.

 

Myös normaali fyysinen evoluutio koskee meitä. Muun muassa ihonväri vaihtuu mustasta valkoiseksi 20 000 vuodessa. Ne tuhat ihmistä, jotka saapuivat 40 000 vuotta sitten Eurooppaan, olivat kaikki mustia ja meidän eurooppalaisten esi-isä. Rasismilla ei siten ole mitään pohjaa.

 

Homo Sapiensilla abstrakti ajattelu ja puhetaito kulkivat käsi kädessä ja tuuppasivat meidät pois luonnon yhteydestä. Alussa prosessi oli äärimmäisen hidas. Metsästäjä ja keräilijä eivät pystyneet nyhtäisemään ympäristöään niin suuresti että olisi aiheuttanut suurempia ympäristömuutoksia. Tietysti maalla hitaasti kulkevat lentokyvyttömät eläimet metsästettiin sukupuuttoon. Vasta maanviljely, kastelu, kaupungistuminen, valtioiden synty ja temppelijärjestelmien kehittyminen muuttivat suuresti maapallon kasvoja.

 

Nykyihmisen historiasta 95 prosenttia on keräilyä, metsästystä ja kalastusta, animismia ja shamanismia. Viisi prosenttia on viljelystä nykyaikaan. Maanviljely toi uudenlaisen ruiskeen ihmisiin, lisääntyvät varannot vaativat uudenlaista organisoimista. Eläinmaailmasta omaksuttu hierarkia pääsi kehittymään uudenlaisessa työnjaossa

 

Kapusiiniapinoilla on huudahduksiin perustuva merkinantojärjestelmä ja lauman johtaja, joka parittelee ja syö ennen muita. Samalla se on erittäin vihamielinen edeltäjänsä jälkeläisille. Tällainen lähtökohta on voinut olla myös ihmisten edeltäjillä, ja sellaiseen pohjaan nojautuvat nykyiset yhteiskunnat. Yhä kaivataan voimakkaita johtajia.

 

Keräilijä- ja metsästäjäryhmien hierarkia saattoi sisältää shamaani-päällikön. Eläinten kanssa puhuva toi metsästysonnea ja piti koossa ryhmää. Muu ryhmä oli alistettu johtajalle, joka sai parhaimmat ruokapalat, naiset ja muun palvelun.

 

Sosiobiologia, jonka ykkösedustaja Wilson oli, pyrkii liittämään eläinmaailmasta löydettyjä käyttäytymismalleja ihmistoimintaan. Todennäköistä on, että kaikki, mitä teemme sosiaalisesti on myös eläinmaailmassa opittua.

 

Tietoisuuden harhat

 

Kun tietoisuus isketään aikaisemmin homeostoaasia tarkemmin noudattaneeseen apinaihmiseen, se juurtui eläinmaailman aluskasvustoon. Siellä ovat arkaaiset tunteet, pelot, luonne koristeltuna myöhemmin löydetyllä abstraktilla ajattelulla. Siinä loksahtivat paikoilleen reviiri-, suvunjatkamis­- ja rooliasetelmat, jotka näyttävän todellisen lähtökohtamme.

 

Mahdollista on, että luonto tarkoitti ihmisenkin homeostaasiin, jota voidaan kuvata pitkällä päivällä ja ainaisella nyt-hetken kokemisella. Tajunta toi mukanaan jatkumon, joka ulottuu menneisyydestä tulevaisuuteen. Nuotiotulilla kerrottiin ryhmän historiaa, metsästystarinoita ja myyttisiä aineksia. Ilman tajuntaa luonnon itsesäätely olisi ollut saumatonta. Ihmisetkin olivat sataprosenttisesti mukana luonnon omissa rakenteissa, ympäristön armoilla.

 

Täydellinen Gaia-järjestelmä oli toiminnassa ennen nykyihmistä ja hänen serkkujaan tai esi-isiään. Siihen sopii huonosti luonnonjärjestystä rikkova laji, joka pyrkii tuhoamaan ne monimutkaiset rakenteet, joiden kehittämiseen meni kymmeniä miljoonia vuosia.

 

Tällä perusteella ihminen lipsahti ulos luonnon silmukasta jo siirtyessään pystyasenteen, ja tuskinpa luonnon järjestykseen kuuluu edes käenpoikanen, joka voi viedä sen perikatoon.

 

Ihmiselle on kehittynyt itsetietoisuus prosessissa, joka ei ehkä ole kokonaan luomutuote. Homo Sapiens ei kuitenkaan ole päässyt irti eläinperimästään, vaan on rakentanut kaiken sen varaan.

 

Näin muotoutunutta olentoa ei voi sanoa älykkääksi tai viisaaksi, eikä vastaavaa pysty löytämään muilta planeetoilta. Niin suurta yhteensattumaa ei kerta kaikkiaan ole olemassa. Nykyihmisen synnyttäneet mutaatiosarjat eivät ole kahdennettavissa.

 

Kieli sisältää kokemusmaailman, mutta se rajoittuu tiukasti ajattelevan eläimen lähtökohtiin.

 

Sosiaaliset rakenteet ovat varsin yksinkertaisia. Nyky-yhteiskunnissa työnjako on laajentunut valtavaan määrään. Sekin pystytään yksinkertaistamaan kolmeen osaan: hallitsijoihin, hallitsijan ja jumalien sanojen selittäjiin ja orjiin, jotka tekevät kaiken työn.

 

Peruslähtökohtana olisi ihmisiä vallitseva dualismi: Jumalaksi nouseva hallitsija ja sitä tukeva uskontorakenne, jonka selittäjiksi tarvitaan pappeja.

 

Keräilijällä ja metsästäjällä ei ollut tarvetta monimutkaiseen työnjakoon, kun pääpaino oli yhteisön säilymisessä. Vasta maanviljelys avasi ovet kunnon byrokratialle. Kirjoitustaitokin kehitettiin temppeleiden harjoittamaa kauppaa ja verotusta varten.

 

Jos yhteisölliset perustoiminnot on hitsattu geeneihin, paljon puhuttu vapaa tahto jää tyhjyyttä kumisevaksi käsitteeksi. Geenilähtökohta merkitsee myös takaiskua yhteiskunnallisiksi uudistajille. Valtaan, alistamiseen ja valloituksiin perustuvan kulttuurin suuntaa on äärimmäisen vaikea kääntää, koska yksilöt kuitenkin noudattavat arkaaisia sosiaalisia perustoimintoja.

 

Kahdessa kehitysopillisesti kriittisessä ihmisjärjestelmässä on suuriakin ongelmia. Miljoona vuosia sitten alkanut pysty asento aiheuttaa edelleen selkäoireita valtavalle ihmisjoukolle. Myös aivoissa löytyy parannettavaa. Mielenterveys on pikemminkin harvinaisuus kuin yleinen asia.